Miten minusta kasvoi kasvomaalari
Olimme viipyneet serkkuni kanssa veskissä jo jonkun aikaa. Oli varmaan vähän liian hiljaista vanhempieni mielestä, eikä epäilykset olleet turhia; kun ovi avattiin, siellä me lapsoset hihiteltiin nassut maalattuina (luultavasti vesiväreillä)!
Silloin 80-luvulla valokuvattiin vähän harvemmin kuin nykyään, mutta tämä kuvattiin ja se pääsi ihan albumiin asti!
Tästäkö se sitten lähti!? xD
Tärähtänyt, mutta tunnelmallinen kuva minusta ja serkustani pitämässä hauskaa kasvoja maalaillen. Oli ne van hienot!
Alkuhaparointia.
Lapsuudessa en tiennyt kasvomaaleja olevan olemassakaan. Olisin varmaan toivonut joulupukilta settiä, jos tämän olisin aavistanut. Piirsin ja maalasin varmaan viikottain ja naamiaiset on aina olleet lemppari juttu. Olisin varmaan maalannut itseäni ja kavereita jatkuvasti. Niin ei kuitenkaan käynyt, joten ura alkoi useampi kymmen vuotta myöhemmin. Silloin minullakin oli jo omia lapsia. Olimme kylän äitien kanssa perustaneet leikkituvan ja sain siellä vappubileissä ensimmäisen kasvomaalaukseni! Niin kauan piti odottaa omaa oikeaa kasvomaalausta.
Vaikka olenkin lapsesta asti maalaillut ja taiteillut, jokin aika siinä meni, ennen kuin tunnustin välinerakkautta ja halusin ostaa itselleni ensimmäiset kasvomaalit. Halusin tehdä omille lapsilleni maalauksia hippaloihin ja muuten vaan. Vaikka taiteilutaustaa onkin, ne alkupään maalaukset oli hellyyttävän kömpelöä katsottavaa; sen verran erilaista on tehdä liikkuvaan kohteeseen, kaarevalle pinnalle ja mahdollisimman nopeasti, ettei maalattava karkaa alta. Mutta kivaa meillä oli!
Siitä oli vielä pitkä matka siihen, että perustettuani ideaKarhun vuonna 2009 uskaltauduin edes ajattelemaan kasvomaalauksen tarjoamista asiakkaille muiden palvelujen lisäksi. Niin se päivä kuitenkin koitti, että laitoin palvelun nettiin ja jossain vaiheessa tuli se ensimmäinen tarjouspyyntö. Oli ihan älyttömän jännää!
Alkuvaiheessa keikkatyöt etenivät hitaasti, sillä parhaat käytännöt tulee opittua tekemällä. Kun tahti parani, jonottajille koitti paremmat ajat ja osaaminen alkoi näkyä kaikin puolin kokonaisuutta ajatellen.
Huomasin ja minua voimautti se, kuinka ilo ja tunnelma kohosi yllättävän paljon tyyliin sopivilla komeilla kasvomaalauksilla ja glittereillä. Päätin satsata pelkän nopeuden sijasta laatuun ja kohtaamisiin, silloin kun tilanne sallii. Aidoissa kohtaamisissa on taikaa. On jopa hetkiä, milloin joku aikuinen ihan herkistyi siinä maalaushetkessä ja yhdessä kyynelsilmin jatkettiin loppuun asti. Maalauksilla voi olla enemmänkin merkitystä, kuin vain pikku hupia ja pintakiiltoa (mikä sekin on kivaa ja tärkeää).
Nautin aina suuresti, kun voin täydentää tapahtumakävijöiden kokemusta maalein ja glitterein hieman toiselle tasolle. Naamiaisiin kasvomaalaus sopii erinomaisesti!
Yrittäjätaidoista vähäsen
Niin se vaan minäkin tein silloin sen yleisen aloittelijan virheen, että hinnoittelin alakanttiin ihan vain kokemusta saadakseni. Hinta oli jotain vajaan neljän kympin hujakoilla tunnilta, joka aiheutti sen, että vaikka työtä tuli, työaikaa ja resursseja kului yllättävän paljon eikä rahaa perheen tuloiksi siitä oikein kertynyt. En ollut laskenut loppuun asti, kuinka kauan menee oheistekemisiin, siirtymisiin, välinehuoltoihin, harjoitteluun, opiskeluun, materiaalietsintöihin, suunnitteluihin, kommunikointiin ja sen sellasiin. Ja kuinka paljon maksaa markkinointi, työhuoneen vuokra, auton kulumisesta aiheutuvat kulut, materiaalit, verot, yrittäjäeläkemaksu ja muut velvoitteet. Noin niinkuin tiivistetysti ilmaistuna.
Reality check!
Kesti aikansa, että myönsin itselleni, etten voi harrastaa näillä hinnoilla, vaikka kivaa olikin. Aikuistuin ammatillisesti, rohkaisin mieleni ja otin riskin: hinnan korotuksen jälkeen tuli sitten toinen jännä paikka! Loppuuko nyt hommat..?Onneksi taidot oli karttuneet, kokemusta ja näkemystä tullut ja ihmiset arvostivat ja viihtyivät niin, että työt jatkui. Alkuperäisillä hinnoilla en olisi kauaa pystynyt tarjoamaan tapahtumiin pro-tason palveluita ja minun olisi täytynyt miettiä muita töitä, millä elättää perheen.
Ja se olisi ollut sääli! Sillä nyt voin tehdä sitä mistä aidosti innostun, kehittää taitoja, kohtaamisia, konsepteja ja tekemistä eteenpäin ja luoda arvoa ja vetovoimaa tapahtumiin ja voimauttavia, iloisia ikimuistoisia hetkiä ihmisille. Se ei ole ihan vähän näinä aikoina.
Olenkin vuosien varrella kehittänyt prosesseja, konseptia, syventänyt palvelun tasoja, hankkinut välineitä ja luonut lisää arvoa kasvomaalauksille ja tehnyt siitä työn, joka on tärkein toiminto yrityksessäni tällä hetkellä.
Ja mikä parasta, nyt voin tarjota omille lapsilleni työkokemusta, jotka ovat kasvaneet tämän tekemisen mukana taitaviksi tapahtumatekijöiksi. Meillä on tyttöjen kanssa välillä laatuaikaa yhteisillä keikoilla ja tiedän, että homma sujuu ja ihmiset tykkää. Oi että se tuntuu hyvälle!
Haluankin näin ensimmäisen kasvomaalausblogini kunniaksi kiittää perhettäni, kaikkia mukana matkanneita, tukeneita, asiakkaita, ystäviä ja valmentajia! Tämä on ollut melkoinen seikkailu! <3
Kiitollisin terveisin Sari
